Osa 31: Tukholmassa 1982-84

Esipuhe

Asuin, opiskelin, työskentelin ja kävin AMU-Centerin 12 kk:n täydennyskoulutuksen koneinsseille eli vietin aikaa Suur-Tukholmassa lähes 3 vuotta, nimittäin 1.7.1982-30.4.1985. Kerron tänään vain vuosista 1982-84 eli hieman edemmäksi, kuin mitä tänään aioin kertoa edellisen kirjoitukseni mukaan.

Lyhyitä tilapäistöitä

Toimin Bollmora Centerissä Domuksessa iltasiivoojana 2 kk ja kalustonhoitajana Svenska Filadelfia srk:ssa 13 kk, jossa jatkoin Jaakobin hommaa, kun hän oli perheineen muuttanut Hämeenlinnaan. Olin töissä myös Norsborg’issa sijaitsevalla Hedströms fabriks och handels muovitehtaalla 1 kk ajan. Tuona aikana ehdin suorittaa ne vaadittavat vapaaehtoiset 240 h ohjattua Ruotsin kielen ilmaisopiskelua ja sain siitä todistuksen. Sitten irtisanouduin työstäni, koska työttömyys oli ainoa keino voida päästä AMU-Centeriin. Otin siinä myös suuren riskin, mutta tein sen rukoillen ja luottaen Adonai Yeshuan apuun.

Juonimalla AMU-Centeriin

Kun laitoin hakemukset tuohon oppilaitokseen, niin minut kutsuttiin haastatteluun. Muuan fiksu nainen luki työ- ja koulutodistuksiani, jotka olin ruotsintanut heikolla Ruotsin kielellä ja ihmetteli sitä, että miksi halusin mennä AMU-Centeriin, vaikka minulla jo oli noin 6 vuoden työkokemus piirtäjä-suunnittelijana? Vastasin, etten osaa riittävän hyvin Ruotsia ja siksi minun on mahdotonta saada Ruotsissa koulutustani vastaavaa työtä, sillä olin sitä jo etsinyt. Mainitsin, että jos hän päästää minut AMU-C:n kurssille, niin lupaan olla töissä Ruotsissa ammattiani vastaavissa tehtävissä vähintään 5 vuotta. Hän hymyili, harkitsi asiaa tarkoin ja lopulta hyväksyi minut kurssille! Vedin oikeasta narusta! HalleluYah!

Sain ylistämällä rahaa!

Ennen kuin pääsin tuolle kurssille, olin ollut pätkätöissä ja jouduin kerran tilanteeseen, jossa minulta loppuivat rahat. Kun se tapahtui ensi kertaa, niin muistin Lahja Hurstin antaman hyvän neuvon, jonka hän oli kokenut toimivaksi taloudellisessa ahdingossa: ”Älä anna mielesi masentua, vaan ala ylistää Herraa Jeesusta koko sydämestäsi siitä, että Hän tulee auttamaan sinua!” Kun rahani loppuivat ja minun piti maksaa seuraavana päivänä kuukauden vuokra ja syödäkin jotakin, niin otin kitarani esiin ja aloin soittaa sitä ja laulaa parhaita ylistys- ja palvontalauluja. Kesken laulamisen soi ovikello ja muuan tuttu uskonveli piipahti luokseni tuoden mukanaan ruskean kirjekuoren, jossa oli 1 000 kr! Se riitti minulle kuukaudeksi vuokraan ja ruokaan. Tuo veli ei tiennyt mitään taloudellisesta ahdingostani. Hän kertoi olleensa vaimonsa kanssa rukouksissa ja kysyneen kymmenystensä kohdetta, jolloin Herra sanoi: ”Antakaa ne Lefalle!”

Sama toistui kahdesti

Vaikka pääsinkin AMU-Centeriin, niin siihen osallistuneet saivat Ruotsin valtiolta palkkaa alkaen vasta noin kuukausi kurssin alkamisesta. Olin sen vuoksi vielä kahdesti tilanteessa, jossa minun oli aihetta ottaa kitara esiin ja toisella kerralla laulaessani postiluukku kilahti ja Suomesta tuli kirjekuori, jossa oli 800 kr, mikä riitti sillä kertaa ja kun ne rahat loppuivat sain vielä kerran 600 kr kesken palvontalaulua Herralle. Olen huono soittamaan kitaraa ja laulamaan, mutta Adonai Yeshua pitää kokosydämisestä palvonnasta!

AMU-Centerissä

Kurssi ajoittui välille: 27.2.1984-4.4.1985. Kurssi sisälsi kolme eri jaksoa. Aluksi oli noin 5 kk kurssi nimeltä ”Svenska som främmande språk med samhällsorientering” eli ”Ruotsia vieraana kielenä ja sopeutus yhteiskuntaan”. Se ajoittui välille 27.02-17.08.1984, lomakuukausi heinäkuu pois lukien. Kurssilaisia oli noin 15 ja meitä oli eri maista. Minä ja muuan nainen olimme Suomesta. Opiskelin ahkerasti ruotsia ja halusin oppia sen niin hyvin, että kykenisin kunnolla julistamaan pelastussanomaa ruotsiksi. Ruotsin valtio maksoi meille Försäkringskassan kautta koko kurssin ajalta hyvää palkkaa: noin 4.400 kr/kk miinus vero. (Verotositteitteni mukaan nettona noin 3.500 kr/kk). Lisäksi AMU-C:n oppilasruokalasta sai ostaa lounaan ja välipalat lähes puoleen hintaan normaaliin hintatasoon nähden.

Täpärä tilanne

Oli kevät 1984 ja oli tulossa 3 pv:n viikonloppuvapaa. Olin sinä perjantaina suunnitellut käyväni Postissa nostamassa PostGiro-tililtäni 400 kr ennen keskustietokoneen sulkua klo 15. Sen jälkeen ei voitu nostaa. Kävelin nopsaan klo 14 paikkeilla AMU-C:n aulaa pitkin aikeena rientää Postiin, kun kuulin kutsun. Yliopettaja huusi nimeäni ja kysyi, että olisiko minulla hetkinen aikaa keskustella hänen kanssaan? Vaikkei minulla todellakaan ollut, niin vastasin silti ystävällisesti, että ilman muuta voimme keskustella!

Aihe oli tärkeä!

Kun yliopettaja, muuan keski-ikäinen mies, alkoi kertoa mitä keskustelunaihe koskee, niin tajusin, miten tärkeä aihe oli ja olin mielessäni kiitollinen Herralle, että Hän oli opettanut minulle kärsivällisyyttä olla kohtelias tuollaisessakin tilanteessa!*) Mies sanoi suunnittelevansa juuri minulle sopivaa jatkokoulutusta ja sanoi sen olevan koneinsinööripohjainen, mutta että minun on saatava tulevassa ruotsin kielen testissä vähintään EF-taso, mikä vastaa lähes maassa syntyneen kielenhallintatasoa, voidakseni seurata opetusta. Kiitin ja lupasin yrittäväni parhaani ja sanoin uskovani, että tulen saavuttamaan sen tason. HalleluYah! *) Ilman sitä 400 kr olisin joutunut olemaan 3 pv ilman ruokaa, sillä myös ruokaraha oli minulta loppunut.

Suuri pettymys

Kun keskustelu oli ohi, juoksin lähimpään Postiin ja pettymyksekseni saavuin sinne vasta klo 14:50 ja kun otin vuoronumeron, sain numeron 960 ja palvelusvuorossa oli nro 186! Posti oli tupaten täynnä asiakkaita, mikä mistäkin syystä ja tajusin, etten missään tapauksessa ehtisi luukulle ennen klo 15! Lähdin Postista allapäin ja sanoin Herralle: ”Herra, olen nyt pettynyt Sinuun, sillä Sinä tiesit etukäteen, mitä tänään tapahtuu. Miksi sen miehen piti juuri tänään pyytää minua juttusille? Olisithan voinut helposti järjestää tapaamisen muulle päivälle!”

Selvät sävelet!

Olin jo ulkona Postin edustalla, kun kuulin tuohon purnaukseen selvän äänen sydämessäni sanovan: ”No mutta Leif! Sinähän olet Kristitty ja Kristityn pitää taistella, eikä luovuttaa noin helpolla! Mene heti takaisin Postiin ja ota ne rahat!” Olin kuin puulla päähän lyöty ja käännyin heti kannoiltani ja menin takaisin Postiin. Kun seisoin keskellä salia ja näin suuren ihmisjoukon tuijottavan minua, kuin typerystä, niin sanoin sydämessäni Herralle: ”No, miten minä otan ne rahat, sillä en minä ainakaan ryöstä niitä?”

Hiljainen tuulenvire

Tunsin hiljaisen tuulenvireen jaloissani ja kun katsoin lattialle, näin edessäni lattialla erään hylätyn vuorolapun aivan edessäni ikään kuin tuulen tuomana. Kuulin äänen sisälläni sanovan: ”Ota tuo lappu!” Otin sen. Numero oli 190 ja juuri silloin palveltiin numeroa 189 ja kuulin kellon kilahtavan numerolle 190! Juoksin heti kassalle ja sanoin nostavani, paperilapulle etukäteen kirjoittamaltani tililtä 400 kr. Nainen sanoi, että kello on jo tasan 15 ja keskustietokone suljetaan perjantaisin jo klo 14:58 ruuhkan vuoksi, mutta hän sanoi silti yrittävänsä yhden kerran! Silloin hymyilin ja tiesin jo, että hän onnistuu. Hän sanoi yllättyneenä: ”Åh, vilken tur! Jag fick kontakt till datorn och nu får du dina pengar!” Suomeksi: ”Voi, mikä tuuri! Sain yhteyden tietokoneeseen ja nyt sinä saat rahasi!” Meinasin revetä ilosta ja melkein liitelin Postista ulos! HalleluYah!

Paholaisen väijytys

Kun menin ulos Postista, niin ylistin koko sydämestäni Herraa ja pyytelin anteeksi typeryyttäni, sillä jos olisin tullut Postiin vaikka 2 h aiemmin, niin en olisi silloinkaan ehtinyt ennen klo 15 kassaluukulle ilman tätä Herran tekemää ihmettä! Kun kävelin puistopolkua ja kiitin vierain kielin Herraa, niin kuulin selvän käskevän äänen: ”Seis Leif, ei askeltakaan!” Seisahduin heti ja silloin takaani oikealta ajoi neljän miehen avoauto hurjaa vauhtia vieritseni niin, että auton vasen etuosa pyyhkäisi kevyesti housunlahjettani. He olivat kännissä ja ajoivat vain jalankulkijoille sallittua puistopolkua huutaen hävyttömyyksiä. Ellei enkeli olisi sanonut minulle ”Seis..jne!”, niin olisin pahasti loukkaantunut tai kuollut yliajettuna! Paholaista näet raivostutti Postissa Herran enkelin kautta saamani apu! Lue Ps. 34:8 

”YHWH:n enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.”

Upea kevättakki!

Olin etukäteen rukoillut Herralta apua kevättakin ostoon, sillä minun on aina vaikeaa päättää mitä vaatteita ostan. Haluan näet upean, kestävän ja halvan. Se on useimmiten vaikea yhtälö :) Kun tulin Kungens Kurvaan ja menin Domuksen tavaratalon miesten vaateosastolle, niin joku oli jättänyt upean kevättakin takkien päälle levälleen. Se oli jäännösvaatteena erikoistarjouksessa ja kuulin taas Herran äänen sisälläni: ”Tuo on sinua varten!” Kun kokeilin sitä päälleni, niin se sopi täysin minulle ja myös kukkarolleni, sillä hinta oli 199 kr ja olin edeltä rukouksissani sanonut Herralle, etten tahdo maksaa takista 200 kr enempää!

Lähes 30 vuotta myöhemmin isänikin ihmetteli, että mistä olin ostanut noin hienon kevättakin(?)

Kerroin koko tapauksen hänelle ja hän kuunteli tarkoin minua ja ehkä myös uskoi(?)

Ensi kerralla kerron, mitä muuta hengellistä tapahtui noihin aikoihin. Kyseessä on todella jänniä tapauksia! Kirjoituksen nimi: Tukholmassa 1984-85

Nyt on jälleen se hetki illasta, jolloin te muut kerrotte Raamatun kohdista, jotka ovat eläneet teille!

Olkaa hyvät J