Osa 20: Tukholmasta Boråsiin 1977

Esipuhe 

Olin matkallani tullut Tukholman T-Centraliin ja yllätyksekseni todennut junalipun halvimmillaankin maksavan 123 SEK. Minulla oli rahaa vain 44 SEK ja 30 öreä! Menin istumaan penkille, suljin silmäni ja rukoilin hiljaa sydämessäni Herraa: ”Voi Herra rakas, olenpas minä taas joutunut pulaan, kun olen ruotsia osaamattomana täällä Tukholmassa, jossa en tunne ketään, eikä minulla ole rahaa matkustaa Boråsiin. Lisäksi on ankara pakkanen. Anna minulle viisautta, jota olet luvannut antaa niille, joilta sitä puuttuu ja jotka sitä Sinulta anovat. Kerro mitä minun nyt on viisasta tehdä! Kiitos, että autat minua! Jeesuksen Nimeen. Aamen.”

Tähän sopii Raamatunjae: Jaak. 1:5 Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Elohimilta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.

Ohje Herralta

Herra sanoi sydämessäni näin: ”Lähetä tuo painava matkalaukkusi rahtitavarana Boråsiin ja ota mukaasi vain pieni olkalaukkusi ja liftaa Boråsiin.” Kun kuulin tuon, niin totesin juuri niin olevan viisainta tehdä. Kommunikoin heikolla englannin kielelläni. Siihen aikaan matkustajan piti mennä itse punnituttamaan rahtitavaransa erilliseen rakennukseen ja sitten tuoda se kuitin kanssa toimistoon. Kun olin punnituttanut matkalaukun, totesin sen painavan peräti 30 kg kuitin merkintöjen mukaan! Mieleeni tuli, että rahani eivät ehkä riitä edes matkalaukun lähettämiseen rahtina(?) Silloin olin vielä piha-alueella ja otin lakin päästäni, nostin käteni taivasta kohden ja rukoilin: ”Taivaan Isä, auta minua saamaan lähetettyä matkalaukkuni, vaikkeivät rahani edes riittäisi sen lähettämiseen. Jeesuksen Nimeen kiitos! Aamen.”

Laupias virkailija

Kun tulin toimistoon ja esitin kuitin, niin iäkäs virkailija katsoi taulukosta rahdin hinnaksi 48 SEK. Laitoin silloin lompakkoni tiskille ja tyhjensin sen. Tiskille tuli ne 44 SEK 30 öreä ja sitten näytin miehelle vain tyhjiä käsiäni sanoen: ”I’m sorry, but I have no more money!” Hän katsoi rahojani ja sitten minua ja sitten hän vilkaisi ympärilleen. Toimistossa ei ollut ketään muuta virkailijaa, eikä asiakastakaan. Huomatessaan, että olimme vain kahden, hän otti kynän ja veti viivan 30 kg:n yli ja kirjoitti sen alle 20 kg sanoen, että 20 kg maksaa 44 SEK. Kiitin lämpimästi häntä ja hän nyökkäsi hymyillen. Pääsin eroon suuresta kantamuksestani Herran ja laupiaan virkailijan avulla. HalleluYah!

Harhailua Tukholmassa

Olin vain kerran ihan lapsena ollut vanhempieni kanssa Tukholmassa, joten kaupunki oli minulle vieras, mitä tulee sen alueisiin ja miten sieltä pääsisi länteen johtaville ulosmenoteille. Olin syönyt viimeksi laivalla ja silloinkin vain vaatimattomat evääni, joten nälkäkin alkoi olla. Päätin lähteä rukoillen liikkeelle ja kuljin erästä katua olettaen sen vievän minut länteen päin. Jostain syystä huomioni kiintyi erääseen nuorukaiseen, jolla oli poikkeuksellisen upea kaulaliina kaulassaan. Kun kuljin katua ehkä 3 km eteenpäin, niin yllättäen se sama nuorukainen tuli taas minua vastaan. Silloin päätin kysyä häneltä neuvoa, miten pääsisin suorinta tietä E4-tien alkuun, voidakseni liftata Boråsiin asti.

Kahviraha ja kartta

Nuorukainen olikin britti ja hän neuvoi ensin, millä tunnelbaanalla minun tulisi matkata ja kun kerroin käveleväni mieluummin, niin hän piirsi avuliaasti minulle paperille kartan, mitä katuja myöten minun tuli kulkea ja antoi sitten minulle 10 SEK kehottaen poikkeamaan matkan varrella juomaan kupin kuumaa ja nauttimaan jotakin välipalaksi. Hän tajusi minun olevan rahaton. Kiitin häntä lämpimästi ja toivotin Korkeimman siunausta! Sitten kävelin kauan, kunnes tulin kartan mukaisesti ulosmenotielle E4:n alkuun. Kuljin vielä reilun kilometrin paikkaan, jossa auton olisi helpompi pysähtyä ottamaan liftari mukaansa.

Epäuskon torjuntaa

Kun vaikutti vaikealta saada kyytiä, niin lupasin Herralle todistaa Jeesuksesta kaikille, jotka vain ottavat minut kyytiin. Pian sainkin kyydin ja kun olin todistanut, sain seuraavallekin etapille kyydin, jopa useita eri kyytejä. Välillä jouduin kävelemään useita kilometrejä, sillä ilta alkoi olla jo kovin myöhäinen ja yhä vähemmän autoja ajoi moottoritietä. En voinut jäädä seisomaan paikalleni, sillä silloin olisin paleltunut. Olin silloin melko laiha ja herkkä palelemaan kylmässä. Tuolloin oli pakkasta -18 astetta ja koillistuulta.

Paholainen pelotteli minua useita kertoja sanoen: ”Senkin tyhmä uskovainen! Tänne sinä palellut vieraalle maalle. Oli tyhmää lähteä noin ajattelemattomasti seikkailemaan. Kukaan ei sinua auta. Kohtalosi on sinetöity!” Tajusin ajatusten tulevan paholaiselta ja sanoin: ”Älä valehtele! Minä en sinua kuuntele, vaan alan ylistää Herraa Jeesusta kaikilla niillä lauluilla, joita vain muistan.” Lauloin useita lauluja sydämessäni ja sitten rukoilin sanoen: ”Rakas taivaan Isä, anna minulle yösija, ruokaa iltapalaksi ja auta minua pääsemään äitini luo Boråsiin ennen kuin Sapatti huomenna alkaa. Kiitos, että autat minua! Jeesuksen nimeen! Aamen.” Lauloin kymmeniä kiitoslauluja ääneen ja kun kurkku käheytyi, niin sitten lauloin vain hiljaa sydämessäni.

Suuri uskonkoetus

Tähän sopii Raamatunjae: Room. 4:18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva"

Saatuani eräältä pinttyneeltä ateistilta melko pitkän kyydin noin 20 km:n päähän Nyköpingistä, Tukholmasta noin 50 km lounaaseen, meni se ateisti tankkaamaan autoaan noin 500 m moottoritien sivuun ja neuvoi minua odottamaan siellä bensa-asemalla tankkaamaan tulevia autoilijoita, jotta saisin helpommin kyydin. Lisäksi hän sanoi, että on lain vastaista liftata moottoritiellä ja siitä voisi saada isot sakot. Kun sitten odottelin tankkaamaan tulevia autoilijoita, niin noin 30 min kului, eikä ketään tullut ja minulla oli todella kylmä ja sen lisäksi nälkä. Silloin sanoin sydämessäni: ”Tämä on toivotonta!” Sitten kuulin hiljaisen äänen sanovan sydämessäni: ”Aabrahamkin toivoi, vaikka ei toivoa ollut…” Tajusin Herran puhuneen minulle tuon ja sanoin: ”Hyvä, minäkin toivon nyt, kuin Aabraham muinoin!” Menin takaisin moottoritien viereen ja hetkisen kuluttua joku ajoi Saabilla ja nostin käteni liftin merkiksi. Saab meni ohi kovaa vauhtia. Sitten se pysähtyi ja peruutti noin 100 m ja avasi oven sanoen englanniksi: ”En uskonut silmiäni, että joku liftaa lähes keskiyöllä tällaisessa pakkasessa!”

Erikoisvuoro

Nuori mies oli nimeltään Leif Lindfors ja hän työskenteli Saab Datalla. Todistin hänellekin Jeesuksesta ja kerroin tulevani Israelista Suomen kautta ja olevani matkalla äitini luo Boråsiin. Kaimani kertoi olevansa kahden pienen lapsen isä ja ettei hän ollut vielä kunnolla ehtinyt ajatella uskonasioita. Hän ajoi minut Norrköpingin rautatieasemalle ja tajusin hänen aikovan ostaa minulle junalipun, kun hän alkoi keskustella lipunmyyjän kanssa. Mies katseli kauan eri aikatauluja ja sanoi, ettei ole enää yhtään junaa menossa siihen suuntaan, sillä kello oli jo 24 yöllä. Silloin rukoilin salamarukouksen: ”Taivaan Isä, nyt on löydyttävä yksi junavuoro minua varten! Jeesuksen nimeen kiitos! Aamen.” Heti se mies nyökkäsi ikäänkuin 'ahaa'-elämyksen saaneena ja napsautti sormiaan sanoen, että löytyy yksi erikoisvuoro, joka lähtee aamulla klo 00:30. Sanoin sydämessäni lähes ääneen: ”HalleluYah!

Yösija ja ruokaraha

Leif osti minulle siihen junaan lipun ja makuuvaunupaikan Göteborgiin ja sieltä siirron lähijunalla Boråsiin asti. Pyysin Lefalta kotiosoitteen, voidakseni lähettää kiitoskortin. Kun Leif työnsi ulko-ovea poistuakseen, niin sanoin sydämessäni Herralle: ”Herra, entä se ruokaraha?” Heti Leif kääntyi ulko-ovelta takaisin ja antoi minulle 20 SEK sanoen: ”Täytyyhän sinun saada jotakin syödäksesi!” Olin niin kiitollinen, että minulla oli lähes vastustamaton halu halata kaveria, mutta tyydyin vain kiittämään J

Ajoissa äidin luo

Ostin jotain välipalaksi. Juna kiersi pitkän pohjoisen lenkin Örebron ja Karlstadin kautta ja tuli Göteborgiin vasta klo 08:13, jolloin konnari herätti minut. Matka sinne kesti 7 h 43 min. Göteborgista vaihdoin lounashetken jälkeen lähijunaan ja tulin Boråsiin jo klo 13 ja kävelin äitini asunnolle, jonne saavuin jo klo 14 eli hyvissä ajoin ennen Sapatin alkamista! HalleluYah! Kun sitten asetuin Boråsiin ja sain ensi tilin, niin lähetin Leif Lindforsille sen junalippu- ja ruokarahan kirjeessä takaisin ja kerroin päässeeni hyvissä ajoin perille. Oli ilo tavata vuosien jälkeen äitini ja pikkuveljeni, sekä kertoa toinen toisillemme, mitä kaikkea oli tapahtunut vuosien varrella.

Ensi kerralla kerron oleskelustani Boråsissa ja miten sain sieltä työpaikan. Kirjoituksen nimeksi sopii: Töissä kumitehtaalla 1977

Nyt teillä muilla on vuoro kertoa Herran tekemistä ihmeistä elämässänne ja mikä Raamatunjae on tullut sen kautta eläväksi teille!

Olkaa hyvät, kuuntelen J