Osa 9: Suuria ihmeitä syksyllä 1972

Esipuhe

Koska vuonna 1972 tapahtui useita ihmeitä, joista vain osan olen kertonut aiemmissa kirjoituksissani, niin keskityn tässäkin kertomaan vain suurimmista ihmeistä. Kerron kahdesta suuresta ihmeestä ja niihin liittyvät seuraavat Raamatunjakeet: Room. 8:14 Sillä kaikki, joita Elohimin Henki kuljettaa, ovat Elohimin lapsia. 1. Kor. 14:6 Jos minä nyt, veljet, tulisin luoksenne kielillä puhuen, mitä minä teitä sillä hyödyttäisin, ellen puhuisi teille ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opetuksen sanoja?


Ennen varsinaista asiaa - Minut yritettiin tappaa kolmesti

Olin Vuoden 1972 loppukesällä, lauantai-iltana EV-kokouksessa Siionseurakunnassa (Vapaa helluntai-srk Stadissa). Kokouksen loputtua ja useimpien ihmisten jo poistuttua tuli eteeni kaunis, siveästi pukeutunut noin 30-vuotias nainen. Hänellä oli nilkkoihin asti ulottuva sievä hame ja hiustensa peittona soma huivi. En ollut nähnyt häntä srk:ssa aiemmin. 

Hän tuli aivan eteeni, kohotti oikean kätensä taivasta kohti ja sanoi: "Näin sanoo Israelin Pyhä: 'Älä jää tänä iltana kenenkään ihmisen kanssa olemaan kahden kesken. Tämä on vakava varoitus!' " Hänen profetoidessaan tunsin Pyhän Hengen väreilyn koko kehossani vahvistuksena sen aitoudesta. Vastasin naiselle: "Tunsin Pyhän Hengen vahvistavan profetiasi. Kiitos että toit sen!"

Kun meitä oli jäänyt jäljelle vain muutama nuori, 4..6 naista, vahtimestari Hätönen ja minä, niin naiset pyysivät saada jatkamaan yöllä rukousta nuorisoherätyksen puolesta ja pyysivät minuakin jäämään temppeliin. Hätönen sanoi: "Saatte jäädä, jos sä Leif tarkastat temppelistä poistuessanne rukouskammiot ja vessat, ettei niihin ole ketään piiloutunut ja varmistat lähtiessäsi, että ulko-ovi loksahtaa lukkoon ja sammutat kaikki valot." Lupasin sen hänelle.

Kun jäljelle oli jäänyt vain nuo nuoret naiset ja minä ja olimme juui aloittaneet rukous- ja palvontasession polvistuneina alttarille, niin temppeliin oli tullut sisälle ulko-ovesta muuan isokokoinen mies muiden poistuessa. Hän tuli suoraan luokseni ja ehdotti: "Kuules poika, mennään kahdestaan rukouskammioon rukoilemaan." Silloin muistin naisen profetian sisältämän varoituksen ja sanoin, että tänä yönä me kaikki rukoilemme vain tässä alttarilla.

Niin me teimme ja naiset lauloivat vierain kielin. Mieskin polvistui viereeni alttarille. Yhtäkkiä hän pomppasi pystyyn. Kun nousin seisomaan, häntarttui minua kurkusta ja huusi: "Nyt mä tapan sut!" Vaikka en kyennyt hengittämään, niin rukoilin Yeshuan veren suojelua ja voimaa. Yhtäkkiä miehen kädet irtosivat kurkustani ja roikkuivat velttoina! Mies sanoi: "Mitä ihmettä tapahtui?"

Vastasin: "Ei mitään erikoista, polvistutaan alttarille jatkamaan rukouksia." Niin teimme. Naiset jatkoivat ylistystä. Vähän ajan kuluttua mies pomppasi taas seisaalleen ja kun nousin ylös, hän sanoi: "Nyt mä tapan sut nyrkeillä!" Kätkeydyin heti rukouksin Yeshuan veren suojaan, rukoilin sydämessäni ja suljin silmäni. Kun avasin ne, näin ison nyrkiniskun lähestyvän nenääni.

Juuri kun se oli osumaisillaan, se ikään kuin vääntyi sivulle osumatta lainkaan minuun. Mies jakoi iskusarjoja tiuhaan tahtiin, mutta kaikki iskut menivät ohitse. Ne ikäänkuin kimposivat näkymättömästä esteestä sivuilleni. Näin miten hiki virtasi miehen otsalta ja taas hän kysyi: "Mitä ihmettä tässä tapahtui?" Vastasin, ettei mitään erikoista ja kehotin jatkamaan rukouksia. Polvistuimme jälleen.

Ei aikaakaan, kun mies pomppasi kolmannen kerran seisaalleen ja hyppäsi puhujankorokkeelle. Sitten hän alkoi hakata nyrkeillä pianoa kuin sekopää. Sieltä hän loikkasi alas eteeni ja huusi: "Nyt mä tapan sut!" Nostin käteni taivasta kohti ja aloin kiittää Yeshuan veren voimasta. Näin miten mies yritti lähesyä minua ja käydä minuun käsiksi, mutta näkymätön seinä esti häntä pääsemästi metriä lähemmäksi minua.

Hän kiersi minua 360 astetta ympäriä pääsemättä lähelleni. Näin miten hänen silmistään katsoi kuin itse Sa*tana minua ja kiroillen hän huusi: "Sinussa on jokin korkeampi voima, joka estää minua tekemästä sulle mitään!" Sitten hän poistui kiroillen temppelistä ja potkaisi lasista ulko-ovea mennessään. Onneksi se ei särkynyt.

Lopetimme pian tuon jälkeen rukous- ja palvonta sessiot. Tarkastin kaikki rukouskammiot ja vessat, sammutin kaikki valot ja varmistin sen, että ulko-ovi oli loksahtanut lukkoon. Myöhemmin sain kuulla, että tuo mies oli entinen narkkari, oli tullut uskoon ja vapautunut huumekahleista. Sitten hän oli langennut huumeisiin ja 7 entistä pahempaa riivaajaa oli tullut asumaan häneen! 😢

  

Ilmestyksen Hengen johdossa

Kerron ennen varsinaista asiaa tapauksen, jossa olimme Liisan (peitenimi) kanssa Ilmestyksen Hengen johdossa. Kun lähdimme edellisen kertomuksen alun mukaan Liisan kanssa Hesassa kaupungille illalla, niin menimme ensin bussilla Vartiokylän Jeesus-talolle.

Matkalla sinne Liisa puhui minulle bussissa: ”Hei Lefa, merkillistä, että olen kuullut vauvojen itkua koko ajan bussissa ollessamme, eikä täällä ole yhtään vauvaa. Mistä se johtuu?” Vastasin: ”Olet kuullut Hengen korvilla pelastusta vailla olevien ihmisten hätähuutoja. Heissä asuva Luojan antama henki vaikeroi.”

Tultuamme Jeesus-talolle, oli se ihme kyllä pimeänä ja vailla ihmisiä. Kuljimme talon ympäri rukoillen ja siunaten sitä Herran käyttöön. Sieltä pysäkille palattuamme paljastui se vauvojen itku. Näin kolmen nuoren tytön, iältään noin 13-15-vuotiaita seisovan vastakkaisella pysäkillä ja kolmen nuorukaisen iältään hieman alle 20-vuotiaita yrittämässä iskeä noita alaikäisiä tyttöjä.

Herra sanoi: ”Mene tyttöjen luo ja julista heille evankeliumia!” Tein niin ja tytöt halusivatkin kuunnella minua. Liisa rukoili koko ajan hiljaa vieressäni. Nuorukaisia otti aivoon se, että tulin ’pilaamaan’ heidän pahat suunnitelmansa. Herra avusti meitä niin, että ikään kuin ’sattumalta’ erään tytön isoveli ajoi autollaan ohitse ja otti siskonsa mukaan.

Jäljelle jääneistä myös toisen tytön nouti ikään kuin ’sattumalta’ hänen isänsä henkilöautolla. Kolmas tyttö tuli pyynnöstäni minun ja Liisan mukaan bussiin ja jatkoimme keskustelua Hesan keskustaan asti. Ne nuoret miehet jäivät 'lehdellä' soittelemaan. Tuo kolmas tyttö sanoi ymmärtävänsä, että Herra oli tuossa hankkeessa mukana ja sitäpaitsi hän asuikin Hesan keskustassa!

Kävelimme Liisan kanssa kolmen sepän patsaalle ja rukoilimme Herralta johdatusta. Yllemme laskettiin Ilmestyksen Henki ja näimme selvästi sen reitin etukäteen, minne meidän tulee mennä sellaisten ihmisten luo, jotka olivat suuressa hädässä. Kuljimme ikään kuin sik-sak’ia alkaen Kalevankadulta ja päätyen lyhintä reittiä Porvoonkadun alkuun lähelle Hietaniemen hautausmaata.

Siellä näimme, että meidän tulee kulkea rautatietä myöten Tennispalatsin suuntaan. Rautatie oli katujen syvennyksessä ja hyvin pimeä tuohon öiseen aikaan. Kun olimme kävelleet sitä reilun 100 m koin, miten valtava Pyhän Hengen voima laskeutui ylleni ja jokainen soluni oli kova kuin kivi! Sanoin Liisalle: ”Herra täytti minut niin valtavalla voimalla, että vaikka eteemme tulisi kivi tai paholainen, niin kävelemme sen läpi!”

Sitten alkoi voimakas taistelu hengessä, jota kesti muutaman minuutin ja saimme voiton. Tuli syvä rauha ja saavuimme ylikulkusillan alle, jossa ei nähnyt lainkaan eteensä. Ollessamme aivan sillan alla sanoi Herra: ”Pysähdy!” Pysähdyin ja sanoin Liisalle, että Herra käski pysähtyä. Sitten Herra sanoi: ”Kävele vasemmalle puolelle aivan pilarien väliin!”

Kerroin Liisalle, mitä Herra sanoi ja kävelin sinne. Kun silmäni hieman tottuivat pimeyteen, niin sanoin Herralle: ”Herra, täällä on vain iso kasa roskia!” Herra sanoi: ”Kaiva niitä!” Kaivoin oikealla kädellä ja tunsin jotakin lämmintä. Kun tunnustelin, niin huomasin käteni alla nuoren naisen kasvot.

Nainen nukkui. Sanoin Liisalle ja Herralle: ”Voi, voi tässä roskien alla nukkuu nuori nainen!” Herra sanoi: ”Kaiva vierestä vasemmalta puolen!” Kaivoin vasemmalla kädellä sieltä ja jälleen tunsin jotain lämmintä. Käteni alla oli nuoren miehen kasvot. Hänkin nukkui.

Sanoin Liisalle ja Herralle: ”Voi, voi, tässä vieressä ison roskakasan alla nukkuu nuori mies! Voi rakas Jumala, mitä ihmettä heille on tapahtunut, kun he joutuvat nukkumaan viileässä yössä jätteiden alla?” Herra sanoi: ”Laske toinen kätesi naisen ja toinen kätesi miehen kasvojen päälle ja profetoi sanoen: ’Rakkaat lapseni, olen nähnyt teidän ahdinkonne ja tahdon vahvistaa teitä. Kestäkää vielä hetkinen, niin minä noudan teidät luokseni!’ ”

Olin valtavassa voimakentässä, kun profetoin heille sanoen nuo sanat. Voima tuli kuin väkevä virta ylhäältä pään läpi sisälleni ja jakautui kumpaakin kättä myöten, virraten noiden nuorten ihmisten päihin ja kehoon. Ymmärsin paremmin kuin koskaan, miten valtava rakkaus Herralla on erityisesti suuressa ahdingossa olevia ihmisiä kohtaan. En voinut kuin itkeä tuon rakkauden edessä. Kumpikaan heistä ei herännyt koko sinä aikana.

Hetken kuluttua Herra sanoi: ”Riittää jo, jatkakaa matkaa!” Jatkaessamme matkaa tapahtui lisää ihmeitä.  Veimme hengellisen avun yli 20 vuotta vartiotornilaisten opettajana toimineelle noin 55-vuotiaalle miehelle. Hän oli koditon, alkoholisoitunut ja hänet oli erotetettu srk:sta. Hän oli jo täysin rappioalla ja veimme hänelle profetian. Kerron siitä lähemmin ehkä joskus toiste.

Adonai Yeshuan ilmestys

Tämä seuraava valtava ihme tapahtui ollessani Jov Judah-nimisen messiaanisen juutalaisen uskonveljen kanssa kahdestaan todistamassa ns. Makkaratalon katutasossa, sen sisäpihalla eräänä perjantai-iltana syyskuussa 1972. Päätimme rukoilla siellä yhdessä vierain kielin, että Herra johdattaisi luoksemme apua tarvitsevia ja jäimme odottamaan.

Pian ihmisiä alkoi tulla luoksemme yksittäin ja kaksittain. Teimme Jovin kanssa niin, että vuorotellen toinen rukoili hiljaa sydämessään ja toinen todisti. Ihmiset alkoivat itkeä ja kiittivät meitä kyyneleet silmissä siitä avusta, jota veimme heille Raamatunjakeiden muodossa. Olimme kuin kaksi lääkäriä tai vähintääkin psykiatria iltavuorossa potilasvastaanotolla :)

Oltuamme töissä jo useita tunteja ja kellon lähetessä 23:a, alkoi meitä palella ja olimme jo aikeissa lähteä asunnolle, mutta silloin luoksemme hoiperteli muuan valkotukkainen noin 18-vuotias nuorukainen, peitenimeltä Ilkka. Oli Jov’in vuoro todistaa, mutta hän ei ymmärtänyt mitään Ilkan sekavasta puheesta ja pyysi minua todistamaan ja sanoi rukoilevansa. Todistin ja kävi ilmi, että Ilkka oli ottanut suuren annoksen huumetta.

Hänen silmiensä pupillit olivat hyvin laajentuneet ja silmät aivan sameanvihreät. Hän kertoi olevansa ateisti ja että hänen vanhempansa ovat kommunisteja. Hän sanoi ottaneensa sen vuoksi ison annoksen huumetta, että voisi kivuttomasti juuri tuona yönä hirttäytyä köyteen, jonka oli aiemmin kiinnittänyt erään sukulaisensa puuliiterin taakse ja oli kuulemma nyt sinne matkallakin. Hän ihmetteli sitä, että miksi kaksi uskista juuri tänä iltana alkoi jutella hänen kanssaan?

Kysyin hiljaa sydämessäni Herralta: ”Herra, puhuuko Ilkka totta?” Herra vastasi: ”Kyllä, tee kaikki voitavasi pelastaaksesi hänet!” Minut valtasi syvä sääli ja vastuuntunne tuosta nuorukaisesta. Jatkoimme keskustelua. Yritin kaikin keinoin taivutella Ilkkaa luopumaan aikeestaan ja huomasin Pyhän Hengen vaikuttavan voimallisesti keskellämme. Kahdesti Ilkka oli jo lähtemäisillään pois, mutta vaadin häntä jatkamaan keskustelua.

Kun hän kolmannen kerran aikoi lähteä, niin tarrasin hänen käteensä, enkä laskenut häntä menemään, vaikka hän rimpuili vastaan. Sanoin hänelle: ”Salli meidän nyt rukoilla puolestasi tämän viimeisen kerran ja sitten saat mennä!” Ilkka suostui vastahakoisesti siihen. Rukoilin hiljaa sydämessäni sanoen: ”Herra Jeesus! En voi tehdä enempää Ilkan puolesta. Jos todella tahdot pelastaa hänet, niin ilmesty hänelle!” 

Silloin se tapahtui! Yhtäkkiä Ilkka alkoi tuijottaa mustassa palttoossani sydämen kohdalla olevaa isoa hopeista ristiä (jonka olin siihen taiteillut lusikanvarsista) ja sanoi silmät ällistyksestä selällään: ”Ei tuo voi olla totta!” Sitten hän tuijotti ylös sementtikattoon ja oli aluksi ällistyneen näköinen. Sitten hän kaatui pitkin pituuttaan sementtitasolle ja alkoi itkeä.

Hän itki vuolaasti ehkä noin 15 min ja tunsimme Jov’in kanssa valtavan Pyhän Hengen rakkauden voiman olevan läsnä ja tiesimme Herran kohdanneen Ilkkaa. HalleluYah! Kun Ilkka oli itkunsa itkenyt, hän ponkaisi pystyyn täynnä tulta ja tappuraa ja huusi ihan täydessä ymmärryksessään: ”Nyt minä tiedän, että Jeesus elää! Menen heti kertomaan kaikille narkkarikavereille, että elämällä on todellakin tarkoitus!”

Näin Ilkan silmistä, että hän oli täysin toipunut, sillä ennestään sameat silmät ja laajenneet pupillit oli puhtaat ja normaalit kuin vastasyntyneellä lapsella! Sanoin Ilkalle: ”Nyt on melkein keskiyö, joten tule ensin meidän kanssamme Jeesus-talolle, niin tiedät minne voit niitä kavereitasi tuoda. Kerro meille mitä näit äsken!”

Ilkka kertoi, että meidän rukoillessamme hän näki ensin silmiä häikäisevän pyhimyskehän eli gloorian ilmestyvän takissani olevan ison ristin ympärille ja se pyöri vinhaa vauhtia. Sitten hän kuuli humahduksen päänsä yläpuolelta ja kun hän katsoi ylös, niin koko talo häipyi ja hän näki kuinka useita taivaita avattiin kuin verhoja avaten ja viimeisten verhojen avauduttua laskettiin taivaasta hänen eteensä kultaiset portaat.

Kun hän katsoi niiden yläpäähän, näki hän siellä valkoisen valtaistuimen, jossa Jeesus istui ja Jeesus huusi taivasten läpi kutsuen häntä nimeltä! Hän ei voinut vastustaa tuota Jeesuksen täynnä rakkautta olevaa kutsuhuutoa, vaan kaatui mahalleen sementtipaadelle ja itki ilosta.

Menimme Rautatientorille odottamaan Vartiokylään, Jeesus-talolle lähtevää bussia. Sitä odotellessa Ilkka otti esille tupakan ja sytytti sen. Kun aioin tempaista sen hänen suustaan, kuulin Herran sanovan: ”Seis Leif, minä hoidan hänet loppuun asti!” Tarkkailin silloin kiinnostuneena, miten Herra hoitaa asian. Ilkka veti keuhkonsa täyteen savua ja oli lähes tukehtua.

Hän yski, yski ja yski. Sitten hän sanoi: ”Olen tupakoinut jo vuosien ajan, mutta nyt minä tiedän, ettei tupakka sovi minulle!” Hän rutisti tupakan ja lähes täyden röökiaskinsa ja heitti ne roskikseen. Sillä tavalla Herra vapautti Ilkan myös tupakasta kerta heitolla J

Ensi kerralla kerron aiheesta: Ihme loppuvuonna 1972.

Nyt on teillä muilla vuoro kertoa, mikä Raamatunkohta on tullut eläväksi jossain elämänne vaiheessa?

Olen kuulolla, joten avatkaapas salainen aarrearkkunne J